Vuosi on puolivälissä, ja olen nähnyt enemmän hyviä kuin huonoja elokuvia. Puolivuotiskatsaukseeni valitsin kymmenen alkuvuoden parasta ensi-iltaa. Laskin mukaan sekä Suomen ensi-illat, että muualla näkemäni filmit, joita sopisi odottaa meille vielä tänä vuonna.
1. Josephine Decker: Butter on the Latch
Performanssitaiteilijan huumaava debyytti sai uudelleenleikattuna Euroopan ensi-iltansa Berliinissä. Elokuvasta kirjoitin aiemmin täällä.
Uskon ja toivon, että elokuva nähdään syksyllä Espoo Cinéssä tai R&A:ssa.
2. Paolo Sorrentino: La grande bellezza
Writer’s blockia vuosikymmenet potenut Jep Gambardella potee ahdistusta kotikaupunkinsa Rooman yltäkylläisyydestä. Kauniit ihmiset, historialliset rauniot ja loputtomiin jatkuvat juhlat eivät riitä sivuntäytteeksi, kun tähtäimessä on täydellinen, suuri kauneus. Sorrentinon elokuvassa kauniit kuvat pakenevat katsojaa huumaavalla tahdilla ja kaiken merkityksettömyys kiteytyy viimeisiin kuviin, joissa palataan päähenkilön nuoruuteen.
Elokuva pyörii Helsingissä vielä Finnkinolla ja Kino Engelissä.
3. Bas Devos: Violet
Hollantilaisen kuvataiteilijan Bas Devosin Violet on pitkäksi ohjausdebyytiksi poikkeuksellisen hallittu ja täydellinen, vaihtoehtoista Gus Van Santia (Paranoid Park!) muistuttava. Kamera vuoroin vie lähemmäs, vuoroin irtaannuttaa katsojaa päähenkilöstä, joka todistaa ystävänsä kuoleman aution kauppakeskuksen käytävällä. Keskiössä on katsominen tekona ja tapahtumana. Kuolema nähdään etäältä, vartijan monitorin kautta. Koko sitä seuraava elokuva on yritystä päästä sisään tapahtuneesta traumatisoituneen hahmon kokemusmaailmaan. Yritys on tuomittu epäonnistumaan.
Elokuva nähdään syksyn festarikierroksella.
4. Ira Sachs: Love is Strange
Sachsin hurmaavasta uutuudesta kirjoitin jo täällä.
Elokuva nähdään varmasti syksyllä ainakin festareilla.
5. Lars von Trier: Nymphomaniac
Trieriä ei voi olla mainitsematta, vaikka vähän tekisi mieli. Nymphomaniac ei esitä naisen (hyper)seksuaalisuudesta yhtä kantavaa teesiä, vaan ehdottaa kymmentä erilaista – ja kumoaa niistä sitten jokaisen. Lopun yhteiskunnallinen puheenvuorokin on onneksi niin banaali, että se vapauttaa katsojan lopullisesti vastuusta. Tätäkään selitystä ei tarvitse niellä.
Elokuva vaikuttaa poistuneen Finnkinon kierrokseltaan, mutta DVD on jo julkaistu.
6. Josephine Decker: Thou Wast Mild and Lovely
Deckerin toinen ensi-ilta.
Tätäkin toivon festareille.
7. Olivier Assayas: Clouds of Sils Maria
Assayasin huimaavassa uutuudessa 40-vuotias näyttelijä (Juliette Binoche) joutuu työstämään ikääntymistään ja uutta positiotaan filmin ja teatterin maailmassa. Hän lupautuu mukaan samaan näytelmään, joka 20 vuotta sitten nosti hänet kuuluisuuteen. Nuoren neitsyen sijaan hän näyttelee nyt tätä pyörittävää puumaa. Omaa asemaansa protagonisti peilaa nuoren assistenttinsa (Kristen Stewart) kautta. Kun kaksikko työstää näytelmän vuorosanoja vuoristomökillä, muodostaa dialogi herkullisia paralleeleja kaksikon väliseen suhteeseen. Välillä täytyy tarkistaa, onko assistentilla yhä kirja kädessä, vai puhutaanko nyt ”ihan oikeasti”. Assayas on löytänyt oman tyylinsä ja uskaltaa sen puitteissa kokeilla. Tyylin- ja temmonvaihtelut ovat suvereeneja ja perusteltuja. Dialogi timanttista. Näyttelijät täydellisiä. Jopa Stewart.
Ohjaajan ylivoimaisesti suurin produktio tulee varmasti teatterilevitykseen syksyllä. Twiittini ”Clouds of Sils Maria: best of #msff.” sai hetkessä yli 50 retweettiä Stewart-faneilta.
8. Dietrich Brüggemann: Kreuzweg
Etelä-Saksan uskonnollisiin fundamentalistipiireihin sijoittuva Kreuzweg on synkkä ja absurdiudessaan ääneennaurattava kuvaus kirkon alle luodusta systeemistä, joka aivopesee lapsia kuuliaisiksi jeesussotilaiksi. Tyyli on paljon velkaa samoja aiheita satirisoivalle Ulrich Seidlille. Lähestymistapa on dogmaattinen. Neljätoista jaksoa, neljätoista otosta, vain kolmessa liikkuva kamera. Kreuzweg on julma elokuva, jota katsoessa puistelee päätään epäuskoisena. Ohjaaja Dietrich Brüggemannin teesit ovat ilmeiset ja keinot niiden esiintuomiseen helpot, mutta jäykän kuvakielen ja synkän huumorin yhteispeli tehoaa. Lopputulos ei ole saarnaava tai tympeä. Hieman hassu kylläkin.
Kolkko saksalaiselokuva saatetaan hyvin vielä nähdä festivaaleilla.
9. Spike Jonze: Her
Täysin uskottavan tulevaisuusskenaarion kautta rakkauden, läheisyyden, seksin ja uskollisuuden teemoja käsittelevä elokuva on poikkeuksellisen intiimi. Jonzella on ainutlaatuinen kyky sukeltaa aivan hahmojensa iholle silloinkin, kun elokuvan maailma on vähän psykedeelinen tieteisvisio. Joaquin Phoenixin päähenkilö rakastuu keinoälyyn (Scarlett Johansson), jolla on tarve kehittää itsestään ihmisenkaltaista – ja sitten jotain vielä kehittyneempää. Tahrattoman mielen jälkeen en muista toista amerikkalaista romanttista draamaa, joka koskettaisi yhtä salakavalasti, vaikka juonta voisikin joku kutsua pölhöksi.
Elokuva pyöri keväällä teattereissa, ja DVD julkaistaneen ihan lähiaikoina.
10. Alain Guiraudie: L’inconnu du lac
Ilmeisesti elokuva sai ensi-iltansa jo viime syksyn R&A:ssa, mutta teeskentelen, etten tiedä asiasta. Guiraudien elokuva on herkkä, kätkettyä kiimaa uhkuva kuvaus pienestä cruising-yhteisöstä, jonka seesteistä pintaa tahrii murha. Päähenkilö Franck todistaa tapahtuman, muttei mene poliisille, vaan sukeltaa surmaajan pöksyihin. Michel (tappaja) on saatava. Ilman kortsua. Rantaa kehystävässä metsäkaistaleessa naidaan vapaasti. Kuolemaa tutkiva etsivät ihmettelee, kun järvestä naarattu ruumis ei karkota homoja. ”Ettekö te välitä kenestäkään? Edes itsestänne?” Kun homot on ensin sysätty sivilisaation laitamille, onko ihme, jos yksi kuolema ei saa heitä luopumaan tilastaan?
Stranger by the Lake -nimellä kulkeva elokuva löytyy ainakin jenkki-Netflixistä.
Muita hyviä tältä vuodelta:
Pawel Pawlikowski: Ida (Puolalaisohjaajan staattinen mustavalkohelmi esitettiin vastikään Sodankylässä, syksyllä toivottavasti myös Helsingissä.)
David Wnendt: Feuchtgebiete (Nuorten hittiromaanin ällö ja ihana filmisovitus Wetlands – kosteikkoja pyörii yhä Finnkinolla.)
Ming-liang Tsai: Xi You (Kahden kulttuurin kohtaamista seuraava maalauksellinen trippi hurmasi Berlinalessa, mutta saattaa jäädä harvojen huviksi.)
John Michael McDonagh: Calvary (The Guardin tekijöiden hauska ja älykäs uutuus saatetaan nähdä jopa teatterilevityksessä.)
Iain Forsyth & Jane Pollard: 20,000 Days on Earth (Päähenkilönsä näköinen epäluotettava autobiografia nähdään satavarmasti R&A:ssa.)
A.J. Edwards: The Better Angels (Terrence Malickin kuvaajan runollinen ohjausdebyytti nähdään toivottavasti valkokankailla syksyllä.)
François Ozon: Jeune & jolie (Ahkeran Ozonin kutkuttava uutuus pyöri keväällä teattereissa. DVD tulossa.)
Roman Polanski: La Vénus à la fourrure (Polanskin omakohtainen ja itseironinen sovitus David Ivesin näytelmästä pyörii yhä Kino Engelissä.)
Kim Ki-duk: Moebiuseu (Ki-dukin halvalla ja nopeasti ohjaama makaaberi seksitragedia esitettiin kevään Night Visionsissa.)
Steve McQueen: 12 Years a Slave (Poikkeuksellisen tehokkaasti fokusoitu, Spielberg-maneerit välttävä orjadraama toimisi yksin kuviensa voimin. Pyörii yhä Finnkinolla.)
Martin Scorsese: The Wolf of Wall Street (Scorsesen viihdyttävintä kärkeä edustava överifilmi on jo julkaistu DVD:llä.)
Anton Vanha-Majamaa 
Vastaa