Feature-jutut:

20 vuotta metsässä (Helsingin Sanomat, 28.8.2019)

Be Nice, Play Fair (Ylioppilaslehti, 25.4.2019)

Lapseton Suomi (Image 3/2019)

Itiksen Imax-elokuvateatteri on Helsingin uusi ykköskohde spektaakkelien ystäville, mutta se on silti vain varjo alkuperäisestä Imaxista (Helsingin Sanomat, 1.1.2019)

Videopelit ovat nyt kunnianhimoista taidetta – HS testasi neljä kehuttua peliteosta ja kävi kylässä Remedy-studiolla (Helsingin Sanomat, 4.11.2018)

Miksei Suomesta vieläkään tule maailmantähtiä, vaikka muut Pohjoismaat porskuttavat? – Tulevaisuuden musiikkivaikuttajat vannovat, että ”kulta-ajat ovat vasta tulossa” (Helsingin Sanomat, 2.10.2018)

Naisiin fiktiossa kohdistettu väkivalta on melkein aina seksuaalista ja sadistista, sanovat alalla työskentelevät ihmiset – Näin he muuttaisivat tilanteen (Helsingin Sanomat, 6.4.2018)

HS selvitti: Elokuvateatterit voivat Suomessa paremmin kuin aikoihin, ja se on digitalisaation ansiota (Helsingin Sanomat, 20.8.2017)

Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas -elokuvan kova hinta: Kaikki eivät kestäneet loppuun saakka (Suomen Kuvalehti, 14.7.2017)

Suomalaisessatelevisiossajäljitelläänulkomaisia sarjoja ja aliarvioidaanyleisöä (Image, 17.3.2017)

Voiko autoilun tulevaisuus alkaa Suomesta? (Image, 6.10.2015)

Miksi tunnen tekeväni väärin katsoessani pornoa? (Helsingin Sanomat, 23.3.2015)

Joka hetkestä jää jälki (Image, 8.2.2015)

Esseet ja kolumnit:

Anton Vanha-Majamaan kolumni: Tylsyys on ihanaa kapinaa aikana, jolloin ansioluetteloon kerätään natsoja kuin judoleirillä (Yle, 9.9.2019)

Tämä sarja lopetti tosi-tv:n vihakatselun: Masterchef Australia palauttaa uskon ihmisiin, vaikka sen omissa kulisseissa kuohuu (Helsingin Sanomat, 22.8.2019)

Frendit ja Seinfeld ikääntyivät – toinen teki sen arvokkaasti, toinen on niin homofobinen, että sitä katsoessa täytyy irvistää (Helsingin Sanomat, 19.7.2019)

Miksi Dome Karukosken elokuva floppasi? Tolkienista odotettiin maailman­menestystä, mutta toisin kävi (Helsingin Sanomat, 4.6.2019)

Anton Vanha-Majamaan kolumni: Kolmetoistavuotiaana minua epäiltiin tytöksi, ja siitä asti olen halunnut olla miehinen mies (Yle, 1.5.2019)

Anton Vanha-Majamaan kolumni: Tunsin itseni satavuotiaaksi katsoessani Ylen uutta hittisarjaa Aikuiset (Yle, 28.3.2019)

Anton Vanha-Majamaan kolumni: Ahdistus on aikamme sitkein trendi, ja nyt sillä mainostetaan kaikkea sihijuomista pakastepihveihin (Yle, 25.2.2019)

Vuoden 2017 merkittävimmät albumit: Hedonismia ja haikeutta (Essee Lorden albumista Melodrama, Rumba, 20.3.2018)

Nainen saa vihdoin olla valkokankaalla ällöttävä pukamineen ja valkovuotoineen – Täydellisen naisen myyttiä ollaan murtamassa, ja se vähän häiritsee (Helsingin Sanomat, 12.8.2017)

Älä vielä lopeta, Aki! (Ylioppilaslehti, 20.4.2017)

Johanna Tukiainen – Evangelist, Singer And Dancer (Jotkut taas väittävät, 2017)

Ohjeita underwoodilaiselle hallitsijalle (Ylioppilaslehti, 10.4.2015)

Hääpakko (Ylioppilaslehti, 5.9.2014)

Kalun korvike (Ylioppilaslehti, 3.10.2013)

 

Leffa-, telkkari- ja bisnesnörtteilyanalyysit

Kommentti: Se, että Helene Schjerfbeckiä haukutaan valtamediassa, on hyvä asia (Helsingin Sanomat, 18.7.2019)

Emmy-ehdokkuudet on julkistettu – HBO otti nyt niskalenkin Netflixistä, mutta onko se kiipelissä, kun yhtiön jumalsarja Game of Thrones painuu historiaan? (Helsingin Sanomat, 17.7.2019)

James Bond ei ole häviämässä minnekään – Miksi 007:n sukupuolella on väliä? (Helsingin Sanomat, 15.7.2019)

Robin Packalenin ensimmäinen keikka tauon jälkeen kesti vain noin 20 minuuttia – Milloin on oikea hetki arvioida, onnistuiko maailmanvalloitus? (Helsingin Sanomat, 13.7.2019)

Netflixin arvokkaimmat sarjat poistuvat palvelusta, ja suoratoistojätti voi pian olla kiipelissä (Helsingin Sanomat, 28.6.2019)

Vuosi sitten Louis C.K. menetti #metoo-kohussa kaiken, nyt hän palaa jo lavoille – ja se tuntuu väärältä (Helsingin Sanomat, 28.8.2018)

Kiina heittelee rahatukkoja Hollywoodiin, koska haluaa hallita maailmaa (Helsingin Sanomat, 3.8.2018)

Guardians of the Galaxyn ohjaaja joutui trollien hampaisiin ja menetti työpaikkansa – vanhat twiitit toimivat nyt verkon lyömäaseina, joilla kaadetaan viihdejättejä (Helsingin Sanomat, 24.7.2018)

Sodankylän elokuvajuhlilla yleisö huokaili ja marssi ulos, mutta se ei haittaa (Helsingin Sanomat, 17.6.2018)

Ympäristö­kysymyksillä ratsastava Jurassic World muistuttaa, että ainoa oikea ekoteko on jättää leffalippu ostamatta (Helsingin Sanomat, 11.6.2018)

Tietenkin Telia haluaa ostaa MTV:n – Operaattorien kannattaa sijoittaa televisioon, koska viihde katsotaan nykyään verkossa (Helsingin Sanomat, 28.5.2018)

Elokuvateatterit voivat meillä ja maailmalla hyvin – mutta miksi Finnkino terrorisoi omaa alaansa? (Helsingin Sanomat, 15.7.2017)

Suomi-elokuvan menneisyys ihastuttaa ja diginykyisyys vihastuttaa Sodankylän elokuvajuhlien juhlapuheissa – mutta onko kyseessä elokuvaeliitin näköharha? (Helsingin Sanomat, 16.6.2017)

Elokuva-arvostelut:

Toy Storyt käsittelevät kuolemaa ja elämän merkitystä – sarjan neljäs osa on synkkä, viihdyttävä ja viisas (Toy Story 4, Helsingin Sanomat 5.9.2019)

Tekikö Jim Jarmusch maailman hitaimman zombielokuvan? The Dead Don’t Die kritisoi kapitalismia ja muistuttaa ilmastonmuutoksesta, joka uhkaa kaikkia (The Dead Don’t Die, Helsingin Sanomat 22.8.2019)

Quentin Tarantinon Hollywood-eepos on elokuva, johon haluaisi jäädä asumaan, vaikka hänen naiskuvansa häiritsee monia (Once Upon a Time in Hollywood, Helsingin Sanomat 15.8.2019)

Guillermo del Toron tuottama Scary Stories muistuttaa Stephen Kingistä ja rinnastaa Vietnamin sodan lasten lukemiin kauhusatuihin (Scary Stories to Tell in the Dark, Helsingin Sanomat 8.8.2019)

Yhden tähden Angry Birds -elokuva 2 on olemassa, jotta Rovio saisi pelejään kaupaksi, huomion varastavat vessahuumori ja hyllyvät pyllyt (Angry Birds -elokuva 2, Helsingin Sanomat 8.8.2019)

Kimppakyytikytät on kelvoton ja tarpeettoman väkivaltainen yhden tähden kyttäkomedia (Kimppakyytikytät, Helsingin Sanomat 11.7.2019)

Uusi Spider-Man käsittelee dataurkintaa ja valeuutisia, mutta kiinnostavat aiheet eivät auta, kun Marvel-väsymys painaa (Spider-Man: Far from Home, Helsingin Sanomat 2.7.2019)

The Hustle on Hollywood-tuulahdus menneestä ajasta (The Hustle, Helsingin Sanomat 9.5.2019)

Ohjaaja Jafar Panahilta kiellettiin työskentely, ja hän tekee nyt uransa hienoimpia elokuvia – Kolme naista kertoo patriarkaatista pienessä iranilaiskylässä (Kolme naista, Helsingin Sanomat 4.4.2019)

Teinitytär kidnapataan kesken hääjuhlan kaksinkertaisen Oscar-voittajan draamassa, joka on pahimmillaan kuin espanjalainen saippuasarja (Kaikki tietävät, Helsingin Sanomat 28.3.2019)

Lego-elokuva 2 markkinoi maailman suurimman lelufirman uutuuksia – onneksi kyseessä on myös metkan itsetietoinen satiiri ajastamme (Lego-elokuva 2, Helsingin Sanomat 7.2.2019)

Hittianimaatio Räyhä-Ralfin jatko-osa on kuin yksi iso Disney-mainos – mutta se tekee yhden käänteentekevän tempun (Räyhä-Ralf valloittaa internetin, Helsingin Sanomat 31.1.2019)

Hannu-Pekka Björkman loistaa työttömänä surkimuksena Kari Hotakaisen romaaniin perustuvassa mustassa komediassa (Ihmisen osa, Helsingin Sanomat 20.12.2018)

Kokonaan älylaitteiden ruuduilla tapahtuva trilleri toimii – koskaan aiemmin ei simppeli verkkohaku ole tuntunut näin piinaavalta (Searching, Helsingin Sanomat 1.11.2018)

Utøyan joukkomurhan minuutti minuutilta kertaava norjalaisdraama on inhottava kokemus, jota on vaikea suositella kenellekään (U – July 22, Helsingin Sanomat 18.10.2018)

Uusi Halloween on sarjan hyytävin jatko-osa – Jamie Lee Curtisin näyttelemästä päähenkilöstä sukeutuu kuusikymppisenä #metoo-ajan sankari (Halloween, Helsingin Sanomat 18.10.2018)

Jari Sarasvuosta kertova Valmentaja on kuin neukkaripöytään tilattu metripizza, jonka hotkimisesta tulee huono olo (Valmentaja, Helsingin Sanomat 16.10.2018)

Teinityttö joutuu kristittyjen eheytysleirille ja saa kuulla, että ”homoutta ei ole, on vain syntiä” – Desiree Akhavanin riipaiseva nuorisoelokuva palkittiin Sundancen elokuvajuhlilla (The Miseducation of Cameron Post, Helsingin Sanomat 4.10.2018)

Eero Milonoff piinaa palkitussa ruotsalaisdraamassa, jossa kaksi peikkoa löytävät toisensa (Raja, 27.9.2018)

Jättimuurahaiset metsästävät nuoria Marko Mäkilaakson elokuvassa, jonka kohtauksista huokuu ohjaajan suuri rakkaus b-luokan tieteisfiktiota ja 1980-lukua kohtaan (It Came from the Desert, Helsingin Sanomat 6.9.2018)

Denzel Washingtonin tähdittämää kostoelokuvaa on liian helppo peilata nykyhetkeen ja omankädenoikeuteen uskoviin turhautuneisiin miehiin (The Equalizer 2 Helsingin Sanomat, 16.8.2018)

Jos maailmassa olisi oikeutta, Kate McKinnon olisi uuden sukupolven Jim Carrey – nerokas SNL-koomikko pelastaa muuten lattean toimintakomedian (The Spy Who Dumped Me, 16.8.2018)

Teinimutantit nousevat taistoon kirjatrilogiaan perustuvassa elokuvassa, jonka poliittiset allegoriat tuntuvat jo turhan tutuilta (The Darkest Minds, Helsingin Sanomat, 2.8.2018)

Pahikset istuttavat pommeja ympäri Hongkongia viihdyttävässä toimintahölmöilyssä – Shock Wave menisi täydestä poliisin propagandafilminä (Shock Wave, Helsingin Sanomat, 26.7.2018)

Miehet lyövät toisiaan munille ja pelaavat hippaa – uutuuskomedia olisi täydellinen allegoria miesten leikkikentäksi luodulle liikemaailmalle, mutta jää hassutteluksi (Kiinni jäit, Helsingin Sanomat, 19.7.2018)

Kevään huonoin elokuva saa ensi-iltansa tänään: tyylitön sekamelska tekee parhaansa tärvelläkseen Margot Robbien uraa (Terminal, 14.6.2018)

Dinosaurusten saari on täynnä torveloita Jurassic Worldin jatko-osassa (Jurassic World: Kaatunut valtakunta, Helsingin Sanomat 7.6.2018)

Yhden tähden Tomb Raider on kuin videopeli, jota ei voi itse ohjata (Tomb Raider, Helsingin Sanomat, 15.3.2018)

Turvapaikanhakija potee syyllisyyttä Simo Halisen Ouluun sijoittuvassa trillerissä (Kääntöpiste, Helsingin Sanomat, 1.3.2018)

Värikäs ja valveutunut Marvel-rymistely Black Panther on ainutlaatuinen Hollywood-spektaakkeli (Black Panther, Aamulehti, 15.2.2018)

Cheek-elokuva on yhden tähden pakastepizzamainos, jonka dialogia kuunnellessa aivot sulavat (Veljeni vartija, Helsingin Sanomat, 30.1.2018)

Elokuva kuvanveistäjä Auguste Rodinistä on yhden tähden ällötys, joka ei valaise kuvanveistäjän luovaa vimmaa (Rodin, Helsingin Sanomat, 18.1.2018)

Ai Weiwein pakolais­dokumentti on kuin venytetty selfie (Human Flow, Helsingin Sanomat, 19.10.2017)

Suomen ensimmäinen supersankarielokuva Rendel oli parhaimmillaan ennen kuin siitä oli nähty sekuntiakaan – lopputulos on kälyinen ja naisiin kohdistuva väkivalta inhottaa (Rendel, Helsingin Sanomat, 21.9.2017)

Vuoden parhaassa nuortenelokuvassa on muskeleita, räjähtäviä taloja ja feministinen sankari, jollaista satavuotias Suomi kipeästi kaipaa (Lauri Mäntyvaaran tuuheet ripset, Helsingin Sanomat, 28.7.2017)

Musiikkiarviot:

Chisu veivasi ilmastonmuutoksesta Flow-lavalle spektaakkelin, jonka voimaan hän ei sittenkään luottanut – Mitski toi lavalle pöydän, tuolin ja estetisoidun naiskehon (Helsingin Sanomat, 11.8.2019)

Alman odotettu albumikeikka haki linjaansa Flow-festivaalilla, Tame Impala rakensi instagrammattavan Woodstockin ja Robyn huipensi illan yhteen festarihistorian parhaista esityksistä (Helsingin Sanomat, 11.8.2019)

Astrid Swan ja Stina Koistinen sairastavat parantumatonta syöpää – Flow-festivaalin konsertti oli raskas ja paikoin pateettinen (Helsingin Sanomat, 10.8.2019)

Flow-festivaalin perjantai: Erykah Badu puhdisti sieluja, Neneh Cherry palautti oman kunniansa, Solange oli täydellinen (Helsingin Sanomat, 10.8.2019)

Ensimmäistä kertaa Suomessa esiintynyt Christina Aguilera loihti Poriin spektaakkelin – Lady Marmaladen esittäjä on yhä aikamme tärkeimpiä popmuusikoita ja feministejä (Helsingin Sanomat, 20.7.2019)

Sanni osoitti Ruisrockissa tehneensä parhaan levynsä, ja megatähti J Balvin heitti festarin parhaan keikan – pikkulavalla räpättiin videopeleistä, maatilan eläimistä ja suuseksistä (Helsingin Sanomat, 8.7.2019)

Haloo Helsingin jäsenet osoittivat Ruisrockissa soolo­projekteillaan, miksi yhtyeen oli hyvä vetää happea (Helsingin Sanomat, 7.7.2019)

Kylmyys pakotti Ellie Gouldingin Ruisrockissa spontaaniuteen, ja ylistetyn jenkkiräppärin ensimmäinen Suomen-keikka oli fiasko (Helsingin Sanomat, 6.7.2019)

Muse on muuttunut yhden tähden arvoiseksi itsensä parodiaksi – Simulation Theory on iloton sekamelska, jonka tekstit ovat kuin lukiolaisen kouluaineesta (Helsingin Sanomat, 13.11.2018)

Indierockin pelastaja Cloud Nothings teki tarttuvimman laulunsa, mutta parikymppiseltä keulahahmolta ovat ideat vähissä (Helsingin Sanomat, 24.10.2018)

Justin Timberlake sytytti nuotion keskelle heinää kasvavaa lavaa – Tukholman-spektaakkeli oli aikamme ehkä taidokkaimman esiintyjän rutiininomainen taidonnäyte (Helsingin Sanomat, 1.8.2018)

Jack White on meemi ja miljonääri, jonka riffiä on laulettu koko kesä – Ilosaarirockin huipentaneen Whiten isoin anti Suomelle oli poseerauskuva Kiteen Pallon kanssa (Helsingin Sanomat, 16.7.2018)

Ilosaarirock ei osaa päättää, ollako rockfestari vai palvellako nuorisoa – Zara Larsson oli päälavalla hukassa, mutta pikkulavojen bändit pelastivat loppuunmyydyn lauantain (Helsingin Sanomat, 15.7.2018)

Nightwish teki Ilosaari­rockissa susi­paidat taas seksikkäiksi ja viimeisteli keikkansa nerokkaalla tempulla – festivaalin avauspäivä esitteli kolme kansallis­aarretta, joista yksi on pian poissa (Helsingin Sanomat, 14.7.2018)

Ruisrockin sunnuntai-iltaan kätkettiin vuoden löytö, R&B-artisti, joka pitäisi tuoda välittömästi Helsinkiin klubikeikalle (Helsingin Sanomat, 9.7.2018)

Alma ilmoitti Ruisrockin lavalla albuminsa olevan viimein valmis – Vuoden ensimmäinen Suomen-keikka oli kuin Irc-Gallerian livetoisinto (Helsingin Sanomat, 8.7.2018)

Ruisrockissa tärkeintä on olla mukana jossain isossa – JVG, Haloo Helsinki ja Clean Bandit tarjosivat täydellistä taustamusiikkia helteiseen festarilauantaihin (Helsingin Sanomat, 8.7.2018)

Cheekin keikalla toksinen maskuliinisuus rehotti, Sanni osoitti olevansa kohta PMMP:n veroinen festarijyrä – Ruisrockin perjantai oli kotimaisten artistien ja EDM:n juhlaa (Helsingin Sanomat, 7.7.2018)

Haastattelut:

Rockin flegmaattinen superlupaus saapuu ensimmäistä kertaa Suomeen: Courtney Barnett harjoittelee myötätuntoa, vaikka maailma tuntuu hukkuvan vihaan (Helsingin Sanomat, 24.8.2019)

Minttu Mustakallio joutui taistelemaan ollakseen muutakin kuin eksoottinen tummaverikkö: nyt hän antaa tv-roolissaan koululaitokselle ”kaiken takaisin” (Helsingin Sanomat, 20.8.2019)

Mimosa Willamo on tämän hetken hehkutetuin näyttelijä, joka haukkuu uraansa vahingoksi ja kertoo, miten oppi kieltäytymään seksikohtauksista (Helsingin Sanomat, 3.8.2019)

Sorjosta ohjannut Jyri Kähönen sai pitkän pestin laatusarjoistaan tunnetulta HBO:lta (Helsingin Sanomat, 26.6.2019)

Lapissa vieraillut Mohsen Makhmalbaf on elokuvapakolainen, jota on ammuttu, kidutettu ja yritetty murhata – silti hän sanoo olevansa onnellisempi kuin suomalaiset (Helsingin Sanomat, 16.6.2019)

City of Godin ohjaajan Fernando Meirellesin mukaan Brasilian presidentti on ”hyvin tyhmä” ja tulevaisuutemme hirveä – seuraavaksi hän haluaisi tehdä ilmastoliikkeestä teinielokuvan (Helsingin Sanomat, 15.6.2019)

Talkoovoimin tehty nuortenelokuva sai alkusysäyksen jo vuonna 2014, nyt sen näyttelijät ovat uuden sukupolven tunnetuimpia (Helsingin Sanomat, 11.6.2019)

Elokuvaohjaaja Johannes Nyholm sai pizzasta allergisen kohtauksen ja meinasi tukehtua – siitä lähti ajatus kauhuelokuvasta, jonka aiheena on umpikujaan ajautunut parisuhde (Helsingin Sanomat, 14.4.2019)

Sam Elliott on aina uskonut, että työ tekijäänsä kiittää – parasta 74-vuotiaan ensimmäisessä Oscar-ehdokkuudessa oli se, että hän pääsi viettämään aikaa Lady Gagan kanssa (Helsingin Sanomat, 10.4.2019)

M/S Romanticin tekeminen oli ”ihan tappoa, ihan hirveetä” ja nyt Jani Volanen kertoo projektista, jonka jälkeen hän julisti lopettavansa ohjaamisen (Helsingin Sanomat, 8.3.2019)

Solsidan-Mickan eli Josephine Bornebusch aloitti uransa prostituoidun rooleissa, mutta ei nähnyt itseään uhrina – #metoo-keskustelussa on näyttelijän mielestä myös lieveilmiöitä (Helsingin Sanomat, 9.8.2018)

Bad Religionin laulaja Greg Graffin on ateisti, jota ei väsytä – nyt tohtoriksi väitellyt punkkaritieteilijä haluaa opettaa meille, miksi evoluutiosta kannattaa kiinnostua (Helsingin Sanomat, 27.7.2018)

Anna Erikssonin elokuva valittiin Venetsian kriitikkojen viikon kilpa­sarjaan – Laulaja pohtii nyt, kannattaako uutta musiikkia enää julkaista (Helsingin Sanomat, 23.7.2018)

”Alokas Uusitalo, äänesi kuulostaa sialta, joka raiskataan!” – Näyttelijä Juho Uusitalo ei kokenut äänenmurrosta, ja opettajat neuvoivat käyttämään matalaa miehen ääntä (Helsingin Sanomat 3.7.2018)

Afrikkalaismies sai luodin jalkaansa ja pakeni mukanaan lappu, jossa luki ranskalaisen elokuvakoulun osoite – nyt hän on Tšadin ainoa ohjaaja (Helsingin Sanomat 17.6.2018)

Mikko Mäkelä pakeni homofobiaa Britanniaan – nyt hän on tehnyt elokuvan, jossa parikymppinen suomalaismies rakastuu syyrialaiseen timpuriin mökkirannassa (Helsingin Sanomat 15.6.2018)

Harry Dean Stanton oli mies, joka ei suostunut valehtelemaan – Luckyn ohjaaja muistelee näyttelijälegendaa, joka tykkäsi tupakasta ja mariachi-musiikista (Helsingin Sanomat 31.5.2018)

Mad Men -tähti Elisabeth Moss lähti Ruotsiin työskennelläkseen Ruben Östlundin kanssa – ”Teimme joka kohtauksesta keskimäärin 70 ottoa, joskus enemmänkin” (Helsingin Sanomat 8.12.2017)

Tuomas Kantelinen Is Searching For Divinity (Music Finland 2.10.2017)

Sotaeepos toiseudesta (Voima 10/2017)

Suomalainen sauna riemastuttaa ”vuoden parhaan komedian” ohjaajaa – ”Amerikkalaisille tavallinen alaston ihminen on loukkaavampi kuin joukko­ammuskelu” (Helsingin Sanomat 18.8.2017)

”Tiede pitäisi vapauttaa tiedekustantajista.” (Image 29.5.2017)

Liian vanha esikoisohjaajaksi (Jotkut taas väittävät 2017)

Näyttelijä Elit Iscan sanoo, että Mustangin kaltaiset elokuvat voivat muuttaa maailmaa (Image 25.3.2016)

Margaret Cho – vaarallinen nainen (Image 16.11.2015)