Luokkakokous-elokuvassa Aku Hirviniemi raiskataan – vitsin vuoksi

Raiskauksen jälkeen.

Raiskauksen jälkeen jo vähän naurattaa. :-D (Kuva © Solar Films)

Taneli Mustosen Luokkakokous on paitsi teknisesti turpea ja laiska, myös moraalisesti viallinen. Ihmiskuvaltaan liki kyyninen puskafarssi näkee mieshahmojensa kautta maailman, jossa seksuaalinen hyväksikäyttö on asennejuttu.

Arla Kanerva kirjoitti pari viikkoa sitten ilmestyneeseen Ylioppilaslehteen ansiokkaan jutun siitä, miten miehen raiskaaminen ei kulttuurissamme ole edes tabu, vaan suoranainen mahdottomuus. Artikkelissaan Kanerva nimesi yhdysvaltalaiset Kaameat pomot -elokuvat esimerkeiksi siitä, miten miehen raiskaaminen on korkeintaan hyvä läppä. Asia, jolle saa nauraa, koska se ei ole oikea asia.

Samaa jatkumoa on keskiviikkona 28. helmikuuta ensi-iltansa saava, Taneli Mustosen ohjaama Luokkakokous. Tanskalaiseen Klassefesteniin (2011) perustuva, kolmen keski-ikäisen miehen lomamatkasta kertova räpellys ryömii syvimpiin pohjamutiinsa kohtauksessa, jossa Antti (Sami Hedberg) tuo Reetan (Inka Kallén) hotellihuoneeseensa naimapuuhiin. Lattialle aiemmin sammunut Niklas (Aku Hirviniemi) otetaan huoletta mukaan seksiin, vaikka tämä on koko aktin ajan tajuton.

Seuraa ”hillittömiä” asentoja vilisevä yhdyntäkollaasi, jossa Niklaksen ruho hytkyy mukana elottomana. Punchline tulee seuraavana aamuna, kun darraisella Niklaksella ei ole mitään muistikuvaa tapahtuneesta. Asia sivuutetaan hirnahduksella. LOL.

Voisitko kuvitella vastaavaa vaikkapa Niina Lahtisella (joka näyttelee Niklaksen vaimoa)? Et. No niin.

Hirviniemi itse muuten kommentoi kohtausta sanoilla ”ihan perus kolmen kimppa”. Sami Hedberg sanoi, että se oli ”hullua heittäytymistä”.

Kohtaus on jo itsessään inhottava, mutta kamalamman siitä tekee viitekehys, jossa se esitetään. Luokkakokous kuvaa kolmen kiimaisen keski-ikäisen miehen maailmaa, joka on yhtä raiskausfantasiaa. Jokainen vastaantuleva nainen penetroidaan katseella ja likaisilla kommenteilla lupaa kysymättä – oli kyse sitten poikaystäväänsä tienposkessa odottavasta teinitytöstä, salilla kuntoilevista nuorista naisista tai ihan liian tiukkaan toppiin ahdetusta ”hoitajasta” (Satu Silvo). Jälkimmäisestä Antti (Hedberg) ottaa jopa valokuvan runkkausmateriaaliksi. Koska hän to-del-la-kin voi tehdä niin.

Luokkakokous mehustelee sillä, miten miehet voivat syödä katseillaan ja puheillaan ja kameroillaan ja surullisilla peniksillään naaraslihan ympäriltään – eikä heitä voi edes käyttää seksuaalisesti hyväksi! Win-win!

JVG:n elokuvaa varten tekemässä kappaleessa voihkitaan, että ”tekis mieli mennä ton mimmin äässii riskillä hieroo”. Niin, jos vaikka tykkäisi.

Tietenkään Luokkakokouksen mieskuva ei ole ”ihanteellinen”. Se tekee pilaa päähenkilöistään, asettaa heitä epäotollisiin tilanteisiin, tekee heistä rumia ja noloja. Eritoten Niklas sohlaa alituiseen: värjää naamansa ruskeaksi hiusvärillä, ajelee kiveksensä kirkkaanpunaisiksi ja jättää ne lauteiden väliin, ottaa huumeita ja pitää nolon puheen.

Tämä on kuitenkin vain yksi, erittäin tehokas tapa ylläpitää sukupuolihierarkiaa valtavirtaviihteessä. Puhuin taannoisessa Näköradion lähetyksessä siitä, kuinka yhdysvaltalaisessa sitcomissa mies (Ray Romano, Doug Heffernan, Joey) kyllä mokailee, mutta juuri tämä epätäydellisyys antaa hahmolle tilaa kehittyä. Nainen (vaimo, äiti, tyttöystävä) on stagnantti moraalipaalu, jota vasten miehestä tehdään kokonainen, paikasta A paikkaan B liikkuva henkilö.

”Luokkakokous esittää mieshahmonsa huonossa valossa” on argumentti, joka on helppo ampua alas. Mieshahmon valta on juuri siinä, että se saa olla epäviehättävä ja nolo. Tämä on suunnaton etuoikeus ja syy siihen, miksi juhlituista komediantekijöistä valtaosa on miehiä. Ja siihen, että Roseannea (1988–1997) pidettiin liki anarkistisena. Se esitti ensimmäisen naispuolisen sitcom-päähenkilön, joka ei täyttänyt yleisiä kauneusihanteita.

Luokkakokous (jota Suomen Elokuvasäätiö muuten tuki 450 tuhannella eurolla) haluaa tietenkin uskotella kertovansa ennen kaikkea kolmen miehen välisestä ystävyydestä. Siksi sen hahmot huutavat ”jätkät hei!” minuutin välein (välillä myös ”hei jätkät”, tai ”nyt äijät hei!”). Paljon tapahtuu sitä, että nämä ”jätkät” etsivät toisiaan baarissa, ja ovat että ”mihin se jätkä nyt meni”, ja sitten taas menevät jonkun ”mirrin” matkaan ja vähät välittävät toistensa ongelmista (paitsi, kun ne liittyvät ”mirrin” saantiin).

Miesten välinen ystävyys on Luokkakokouksessa sitä, että ”nyt vedetään himmeet pleksit” ja sitten mennään taas ”nahkakukkaron” perässä. Ihan kuin Frederik, jonka elokuvassa sanotaan jyystävän parikymppisiä vielä 70-vuotiaanakin. Etukäteen elokuvasta tehdyt lehtijututkin keskittyvät lähinnä misseihin ja naintiin. Ja sitten on cameot kahdelta kansakuntamme ykkös-alfauroolta, Tommi Läntiseltä ja Sauna-Timolta (!!!).

Lopussa todetaan, että pitäisi nähdä useammin.

Anteeksi kun olen tosikko, mutta minä toivon kyllä hartaasti, ettei kukaan näkisi näitä tyyppejä edes sitä ekaa kertaa.

Advertisements

26 kommenttia artikkeliin ”Luokkakokous-elokuvassa Aku Hirviniemi raiskataan – vitsin vuoksi

  1. En ymmärrä mitä vikaa on 20v naisen ja 70v miehen suhteessa. En myöskään ymmärrä, miten voit sanoa elokuvan olevan moraalisesti viallinen? Onko tarkoitus tehdä vain elokuvia, joissa noudatetaan tiukkaa moraalia? Kenen moraalia? Kuka sen määrittelee? Jos lähdetään linjalle ”tällaista ei saisi elokuvissa näyttää, tälle ei saisi nauraa”, mennään äkkiä metsään (itsestäni olisi kiinnostavaa, jos jollain olisi pokkaa tehdä komedia, jossa raiskataan nainen jotenkin sillein hassusti).

    Se on maailman hienous, että jokaiselle löytyy jotain. Joku tykkää hevistä, joku räpistä, joku Godardista ja joku katselee Hirviniemen ja Hedbergin perseilyä, joissa vilisee pimppi, tissit ja viina (minä en). Tämäkin elokuva tulee vetämään salin täyteen kerran jos toisenkin. Eikö se ole hyvä juttu? Omasta mielestäni 50 Shades of Grey on uskomatonta paskaa, mutta silti mielestäni on ok, että se on tehty. Ympäri maailmaa kyseisen paskaleffan näytöksistä poistuu tuhansia ja taas tuhansia hymyileviä ja nauravia ihmisiä. Onko se joltain pois?

    TL;DR Mitä vittua odotit? Jos et halua katsella tällaista perseilyä, älä katso.

  2. Katsoin vähän aikaa sitten elokuvan Syvä Joki ja siinä raiskattiin mies. Ei naurattanut. Itseasiassa jopa vähän ahdisti. Ilmeisesti raiskauskohtaus oli epäonnistunut. Tai ehkä sittenkin syy oli siinä että Syvä Joki ei ole komedia? Luokkakokous-nimisessä elokuvasa raiskataan mies. Luokkakokous on komedia. Komedian tehtävä on naurattaa. Ilmeisesti maailmassa on kuitenkin vielä joidenkin ihmisten mielestä vuonna 2015 asioita joille ei saisi nauraa. Surullista.

    Tässä tapauksessa blogin pitäjällä tuntui olevan suurempikin tarve päästä myllyttämään Luokkakokousta, ehtihän hän tuomita kyseisen elokuvan twitterissä vuoden huonoimmaksi elokuvaksi jo ennen sen näkemistä. Raiskauskohtaukseen oli helppo tarttua ja eiköhän kohta joka mediassa huudeta kuinka nyt on kauheata ja moraalitonta kuvamateriaalia Suomen valkokankaat täynnä. JA VIELÄPÄ ELOKUVASÄÄTÖN TUKEMANA!! Suosittelen jättämään elokuvien arvioimisen niille jotka tekevät sen vasta teatterissa käymisen jälkeen tai edes pitämään ne omat ennakko-odotukset omana tietonasi. Tekisi meinaan näistä ”kyllä minä niin mieleni pahoitin kun…”-purkauksista vähän uskottavampia.

    • Kaikenkaikkiaan mille tahansa väkivallalle voi siis nauraa kunhan elokuvan genre on komedia? Mee ittees… Nauramalla väkivallalle ja väkivallan uhreille hyväksytään tapahtunut. Musta huumori on taitolaji ja tässä elokuvassa se ei onnistunut.

      • Kuten sanoin; komedian tehtävä on naurattaa. Eri asia onkin onnistuuko se tehtävässään. Sinun mielestäsi tässä elokuvassa ei onnistuttu, joku muu voi olla eri mieltä. Kyllä asialle kuin asialle pitää saada nauraa jos se katsojan mielestä esitetään komediassa hauskasti.

    • Moi,
      On totta, että suhtauduin elokuvaan jo ennen sen näkemistä skeptisesti (ja twiittasin asiasta ennakkoon). On kai normaalia, että elokuvaa katsoessa on tiettyjä ennakko-oletuksia. Minua ei silti haittaa, vaikka tämän vuoksi sivuuttaisit osan kritiikistäni. Ydinasia on silti tärkeä, ja sitä myös tekstissäni mielestäni painotin.
      Anton

    • Ei holokaustikaan mikään hauska asia ole, mutta silti siitä on väännetty monta tuhatta vitsiä. Huumori on konsepti jolla ihmiset pystyvät käsittelemään vaikeita asioita.

      • Holokaustista ei vitsailla uhrien kustannuksella.
        Se, että vakavalla asialla vitsaillaan komediassa, ei tee siitä automaattisesti hauskaa. Raiskauksestakin voi vitsailla, mutta vaatii taitoa tehdä se oikein, eli ei nauraa uhrille tai teolle, vaan tuoda raiskauskulttuuri ja sitä ylläpitävät rakenteet esille ja pilkattavaksi. Kuinka monet ihmiset joutuvat raiskatuksia ja kärsivät traumoista ja siitä, että heidän kärsimystään ei oteta tosissaan? Tällaiset ignorantit elokuvaripulit eivät todellakaan auta heidän tilannettaan vaan vahvistavat sitä näkemystä, että miestä ei voi raiskata tai että se on hauskaa.

      • En kyllä muista nähneeni yhtään Holocaust-komediaelokuvaa. Epäilen, että jos joku sellaisen vääntäisi, nousisi Israelin suurlähetystöstä helvetillinen älämölö. Puhumattakaan siitä, että Hollywoodissa moinen aihe ei saisi yhtään ainoaa rahoittajaa.

  3. Katsoin elokuvan enkä löytänyt raiskauskohtausta. Mielestäni raiskaus tarkoittaa sukupuolielimiin kohdistuvaa väkivaltaa ja yhdyntääkin on mukana, yleensä penetraatiota väkisin joka aiheuttaa ihan fyysisiä vammoja. Eräänlainen pahoinpitely siis. Aku oli leffassa toki ”aktissa” mukana mutta ikään kuin katsojan roolissa. Raiskaukseen liittyviä väkivallantekoja en nähnyt. Siispä toivon tälle raiskauskommentille selitystä.

  4. Trailerin perusteella vaikutti hauskalta. Siksi vapaapäivänä menin katsomaan. — Poistuin inhon vallassa juurikin silloin, kun Hedberg siirsi sammuneen pois sängyltä tullakseen toisen kanssa huoneeseen. Päättelin, että sammunut henkilö samassa huoneessa ei juonellisesti ole ainakaan kaunistava tai hauska, koska sitä irvokkaammin täytyy näyttää, mitä pari tekee (ja vaikka kuinka olisi Inka Kallén siinä, niin voi tulla rivoa).
    Päättelin lähteä, sillä siihen astikin elokuva perustui keskenään hyvin samankaltaisille ja erillisille tapahtumille, ja elokuva kaunein ajatus puolison varastaneelta suojelemisestakin (Jaajo) loppuu vartijan antamaan sähkökidutukseen, eikä se tunnu muista miltään.

  5. Topkek ei tiedä käsitettä ”raiskauskulttuuri”?! Miten voi olla edes mahdollista? Et lukenut mitään esim. Steubenvillestä? Vilkaisepa jostakin netistä tuo. On suositeltavaa, että tekee hieman taustatyötä ennen kuin tulee esittämään julkisesti tyhmyytensä.

  6. ””raiskauskulttuuri”” mainittu, voi videlis.

    Raiskauskulttuuri on Feministien keksimä paska käsite siitä kuinka patriarkaali pakottaa naiset jonkinlaisen jatkuvan raiskausuhan alle ja kuinka jokainen mies on potentiaalinen raiskaaja jopa tiedostamattomasti.

    Tietysti nainen on näissä tapauksissa aina uhri ja edes vihjaus siitä että ehkä nainen olisi voinut välttää uhkatilanteen, tehdä jotakin ettei raiskaaja olisi saanut mahdollisuutta ja täten välttää raiskauksen nähdään raiskaajan puolustamisena, raiskauksen hyväksymisenä sekä naisen ”syyllistämisenä”.

    Eli esimerkiksi sanomalla että ”ei kannata ehkä kävellä tuosta puiston ohi tuo minitoppi päällä” on seksismiä koska no koska seksismiä.
    Sitä kun ei voi verrata esimerkiksi siihen että laittaa kotinsa oven lukkoon koska maailmassa on varkaita (tai murtomiehiä, anteeksi, murtohenkilöitä)

    Samaan hengenvetoon tietysti miehille siis kenelle tahansa täytyy oikein opettamalla opettaa että ”raiskaus on väärin”.

    Samoin feministit ajavat läpi lakeja joissa raiskaukselle ei oikeastaan tarvita todisteita koska jos nainen sanoi niin olipa hän kuinka humalassa tahansa aivan kuten mieskin niin seuraavan aamun mielipide ratkaisee raiskattiinko nainen vai ei, varsinkin kun poikaystävä soittelee että missä nainen viettikään yönsä.

    Mutta hei, pääasia ettei tarvitse ajatella aivoillaan (toisaalta voi olla että feministien aivot ovat surkastuneet jonka seurauksena aivotoiminta keskittyy harhaiseen hevonpaskaan) tai ottaa vastuuta omasta elämästään.

    Koska aina voi olla uhri ja feministi sekä syyttää kaikesta pahasta olostaan ”patriarkaattia” ja tässä tapauksessa ”raiskauskulttuuria”.

    Niin, olen samaa mieltä siitä että elokuva oli hirveää suomalaista junttipaskaa.
    Ja artikkeli oli varsin normaali profemmarin itku naisten asemasta ja seksistisistä katseista. Oletko harkinnut munien leikkaamista irti Anton? Loppuis tuo surullinen peniksesi itku siitä että et saa olla naisfeministi.

    Kaikkein ylivoimaisesti vammaisin kommenttisi koskee mieshahmoja komediasarjoissa. PÄINVASTOIN nuo mieshahmojen toilailut kertovat juuri siitä että miehille saa nauraa kun taas naisille varsinaisesti ei. Miehet ovat noloja ja naiset ovat lopulta aina älyllisesti ja moraalisesti heitä kuitenkin ylempänä.
    Sinun koko ajattelusi on täysin väärinpäin femmareiden aivopesun myötä. Mieshän noissa on se alistettu ja naisella on valta koska hän pitää itsensä kontrollissa joten hän pysyy aina miehen yläpuolella.

    Niin ja se kaikkein surkein juttu sinun kannaltasi. Nuo mieshenkilöt olivat sarjan PÄÄHAHMOJA. Tajuatko mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä että yleensä hahmo on esillä enemmän ja kokonaisvaltaisemmin kuin muut hahmot jotka tarjoavat puolestaan heijastuspinnan tälle päähahmolle. Lue nyt edes vähän jotain teoriaa jostain tarinankerronnasta muutakin kuin feminististä aivohapatetta tai maistelen-viiniä-ja-olen-suuri-ja-oikea-taiteenystävä-mädäkettä ennen kuin kirjoitat mitään julkisesti luettavaksi.

    PS. sinuna luopuisin tuosta profemmari asenteesta ja alkaisin oikeasti katsella elokuvia. Koska tällä hetkellä näiden juttujesi lukeminen on noloa ja aiheuttaa suurta myötähäpeää miehen näkökulmasta joka katsoo elokuvia sukupuolineutraalisti.

    PPS. toisaalta…tietysti jos profemmari asenteesi on vain keino saada persettä ah-niin-vapaamielisiltä-boheemeilta-ja-oih-niin-valveutuneilta-taideopiskelija-femakkoneidoilta niin good for u ja jatka samaan malliin! :D

    PPPS. muista että jos ei olis palleja niin tämä olisi sitä netin ”naisvihaa”, mutta heti kun sulla on pallit niin tämä on vain tapa jolla netissä sulle kerrotaan päin pläsiä asioita kursailematta

  7. Paluuviite: Katsoin kansankomedian | Valoa kankaalla

  8. (Pistin tämän saman kommentin alkupullen siihen ylioppilaslehden juttuun, siis tosi myöhässä mutta aihe ei vanhene. Korjasin tosin muutaman kirjoitusvirheen…)

    Hyvä kirjoitus. Elokuva joka vuosituhannen alussa sai minut pohtimaan tätä naisen ja miehen välistä herran ja orjan dalektiikkaa ihan väkivallan näyttämisen tasolla yleensä oli Pane mua. Siinä julmat teot miestä kohtaan naisen tekemänä piti oikein repiä irti tästä dialektisesta sallivuudesta eli orjan kapinasta herraa kohtaan. Siis piti tiedostaa miehet kärsimys ilman että hän joutui edustamaan herran valtaa. Tämä asetelma on olemassa vaikka sitä ei haluaisi. Esimerkiksi naisen ulkonäöstä on vaikea puhua neutraalisti, siis ilman että häntä jakaa henkenä ja aineena. Siis älynä ja fyysisyytenä. Mutta tästä nainen voi vapautua vain nousemalla itse tämän yläpuolelle. Tästä kirjoitin blogissani otsikolla Hengen fenomenologiaa väärin kehutusta kauneudesta.

    Nauru ja tunteet yleensä ovat mielestäni episteemisiä tiivistymiä ja ne on avattava tulkinnalle siinä kuin mitkä tahansa väitteet tai oletukset. Nauru itsessään ei oikeuta naurua.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s