Vuoden 2014 parhaat elokuvat

Jonathan Glazer: Under the Skin (2014)

Jonathan Glazer: Under the Skin (2014)

Vuosi on tuntunut elokuvien osalta taas yllättävän hyvältä. Ennen kaikkea olen nähnyt hienoja nimikkeitä entistä tasaisemmin läpi vuoden. 2014 alkoi Martin Scorsesen ja Lars von Trierin uusilla merkkitöillä The Wolf of Wall Street ja Nymphomaniac, joista erityisesti jälkimmäinen on kalvanut mieltäni pitkään. Näin sen keväällä uudemman kerran – teatteriversiona yhä, koska entistä massiivisemmat director’s cutit olivat tarjolla sopimattomiin aikoihin – ja olen yhä kahden vaiheilla. Tuolloin kolme tähteä tuntui sopivalta kompromissilta DVD-arvion kylkeen, siksi ristiriitainen on sen suhteen olo. Silti se on aivan ehdottomasti vuoden parhaita elokuvia.

Niin on myös Paul W.S. Andersonin Pompeii. Valinnassa on ehkä trollauksen makua, mutta Andersonin elokuva-ajattelu on niin yhdenmukainen ja kristallinkirkas, ettei sitä voi kuin ihailla. Tuntuu epäreilulta, että viihde-elokuvan vieminen aidosti poikkeavaan suuntaan rajaa teokset kaikkien huomionantojen ulkopuolelle. Pompeii tekee sen minkä lupaa – tässä: tuhoaa kylän räjähtävällä laavalla – tarkemmin kuin moni muu.

Listalta löytyy jonkin verran Finnkinolla pyörineitä elokuvia, paljon festarihelmiä sekä pari VOD-palveluista bongaamaani nimikettä. Listan järjestys ei ole mitenkään kiveen hakattu, eikä sitä kannata täten liiemmin vertailla heinäkuussa tekemääni puolivuotiskatsaukseen. Silloin kolmanneksi nostamani Violet ei ehkä tarrautunut takaraivooni ihan mielettömällä voimalla, Clouds of Sils Mariaa taas olen miettinyt paljon paitsi teemojensa (ikääntyvä nainen viihdeteollisuudessa), myös kontekstinsa (päätösnäytös Lapinsuun teatterissa Sodankylässä, Peter von Baghin viimeisenä vuotena) kautta.

Pidän nimikkeiden perustelut taas yhden virkkeen mittaisina. Useimmista olisi enemmänkin sanottavaa.

Ainakin kaksi listalle ehkä yltävää on vielä näkemättä. Mr. Turner on luvassa tänään, The Babadook heti kun sen laillisesti jostain löydän. Niukasti ulos jäivät ainakin edellämainittu The Wolf of Wall Street, Päin seinää, Luokkajuhla, Gone Girl, Isabelle: nuori ja kaunis, Moebius, Nebraska, Ruotsalainen hetki, 20,000 Days on Earth, Wetlands, Blue Ruin, Calvary, The One I Love ja Ida. 

Itse asiassa elokuvavuosi on ollut ihan järkyttävän hyvä.

Vuoden 2014 parhaat elokuvat:

1. Jonathan Glazer: Under the Skin

Glazerin pitkään kypsyttelemä eroottinen trilleri on visuaalisesti tyrmäävä mestariteos, joka rinnastaa fantastisen arkiseen, kauniin kauheaan ja hersyvän traagiseen varmalla ja itsepintaisella otteella.

2. Josephine Decker: Butter on the Latch

Berlinalessa kahdella omaehtoisella elokuvallaan käynyt, performanssitaiteilijana ja näyttelijänäkin tunnettu Decker nousi kertaheitolla oman indietekijöiden listani kärkisijoille, niin ainutlaatuinen eritoten elokuvista varhaisempi, eripuraista musiikkileiripainajaista sommitteleva Butter on the Latch on.

3. Alice Rohrwacher: Le meraviglie (The Wonders)

Rohrwacherin mestariteos muinaisiin etruskeihin rinnastuvasta mehiläistarhuriperheestä on kuin hetkessä haihtuva päiväuni, täynnä kätkettyä symboliikkaa.

4. Olivier Assayas: Clouds of Sils Maria

Juliette Binochen ikääntyvä näyttelijä valmistautuu läpimurtotyönsä uusintaversioon Assayasin polveilevassa, ajan pitkiä uomia huippaaviin alppimaisemiin hahmottelevassa ikäpolvikuvauksessa.

5. J-P Valkeapää: He ovat paenneet

Suomen lupaavin ohjaaja näyttää, ei kerro, kahden nuoren pakoillessa itseään ja yhteiskunnan kaltereita elokuvassa joka jokaisen pitäisi nähdä ennen kuin sanoo mitään ”suomalaisesta elokuvasta”.

6. Paolo Sorrentino: La grande bellezza (Suuri kauneus)

Kaikki kaunis pakenee Gustave Flaubertiin itseään rinnastavaa kirjailijaa Paolo Sorrentinon huimaavassa kaivauksessa nyky-Rooman raunioihin.

7. Richard Linklater: Boyhood

Yhden pojan yksittäisistä hetkistä 12-vuotisen tilkkutäkin parsiva elokuva kertoo samaan aikaan eniten ja vähiten, on kuin maailman hitainta stop-motion-kerrontaa, sellaista joka paljastaa vaivihkaisia muutoksia joita paljaalla silmällä ei voi huomata: pituuskasvun, seinän rapistumisen, äidin hitaan matkan kohti tyyntä onnea.

8. Lars von Trier: Nymphomaniac

Viinasta vastikään luopunut tanskalaismaestro esittää ja kumoaa Naisen (hyper-)seksuaalisuudesta kymmenen teesiä mammuttimaisessa, banaliteetteja kerrostavassa trollauksen mallityössä.

9. Alex van Warmerdam: Borgman

Puitteiltaan Funny Gamesilta kuulostava, heti kuitenkin oman satumaisen kauhupolkunsa löytävä lähiötrippi perheeseen luikertelevasta kulkurista liimaa katsojan aloilleen.

10. Paul W.S. Anderson: Pompeii (Pompeji)

Videopelien myötä tuhopornoonsa oikean kielen löytänyt Anderson tietää mitä tekee, tässä tapauksessa tuhoaa kaiken laavalla ja syöksee räjähtäviä kivenmurikoita joka suuntaan Kiefer Sutherlandin muristessa reunuksilla.

Vuoden 2014 myös parhaat elokuvat:

11. David Cronenberg: Maps to the Stars

David Cronenbergin sapekas Hollywood-kiertoajelu ei ole Mulholland Driven kaltainen painajainen, vaan enemmänkin äärirealistinen tosielämän kauhu: tähtikartasto, jonka kaltaista ei ole ennen nähty.

12. Ira Sachs: Love is Strange

Kahden vanhan miehen (John Lithgow ja Alfred Molina) suhde on siirtymävaiheessa Ira Sachsin hersyvän hauskassa ja itkettävässä draamakomediassa.

13. Adam McKay: Anchorman 2: The Legend Continues (Uutisankkuri 2: Legendan paluu)

Uutisankkuri Ron Burgundyn legenda jatkuu äärimmäisen epätasaisella tavalla, mutta jo se, että tekijänerojen usein maaliinsa osuvasta ad-libbauksesta koostettiin vielä vaihtoehtoinen 143-minuuttinen versio ”763 uudella vitsillä”, tekee Anchorman 2:sta viime vuodenvaihteen komediatapauksen.

14. Jean-Pierre Dardenne, Luc Dardenne: Deux jours, une nuit (Kaksi päivää, yksi yö)

Sosiaalisen realismin belgimestarit kertovat ihmisestä lähtevän ja ihmiseen päättyvän tarinan työpaikkansa puolesta taistelevasta tehdastyöläisestä, jota näyttelee mieletön Marion Cotillard.

15. Bas Devos: Violet

Hollantilaisen kuvataiteilijan vaihtoehtoista Gus Van Santia (Paranoid Park!) kanavoivan, kameralla katsojaa liki ja etäälle vuoroin puskevan hallitun debyyttiohjauksen keskiössä on katsomisen tekona ja tapahtumana.

16. Dietrich Brüggemann: Kreuzweg (Stations of the Cross)

Etelä-Saksan fundamentalistipiireissä varttuvaa Mariaa 14 staattisen otoksen kautta seuraava julman dogmaattinen satiiri näyttää, kuinka uskislaitos leipoo lapsistaan koko olemisensa vieraalle taholle uhraavia jeesussotilaita.

17. Spike Jonze: Her

Vähän psykedeelisenkin tieteisvision puitteissa Jonze kertoo intiimin rakkaustarinan, joka satuttaa salakavalasti, kai vähän Eternal Sunshine of the Spotless Mindin tapaan.

18. Steve McQueen: 12 Years a Slave

Sentimentaalisuuden väistävässä, orjuuden erilaisia kokemuksia ansiokkaasti selvittelevässä elokuvassa on tärkeän intersektionaalinen vire.

19. Tim Sutton: Memphis

Willis Earl Beal haahuilee kotiseuduillaan, ryypiskelee, pelaa lautapelejä ja yrittää saada uutta musiikkia aikaiseksi Tim Suttonin hitaasti ovista sisään kurkistelevassa, tv-sarja Tremen tyylistä muistuttavassa pikkuhelmessä.

20. Tsai Ming-liang: Xi You (Journey to the West)

Staattinen kamera seuraa hälisevän eurooppalaiskaupungin läpi hitaasti kulkevaa munkkia puhdistavassa, ympäröivän elämän nopeuttavassa laatutripissä.

Advertisements

Yksi kommentti artikkeliin ”Vuoden 2014 parhaat elokuvat

  1. Paluuviite: Vuoden 2015 parhaat elokuvat ovat tässä - Image-blogit

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s