Tähän joulukalenteriin poimin kuluneelta kalenterivuodelta 24 tärkeää elokuva-asiaa, yhden päivässä. Kyse ei ole ”vuoden parhaat”-listauksesta, sillä liikaa nimikkeitä on vielä näkemättä. Siihen palaan siis tuttuun tapaan vuodenvaihteessa.
12. luukku – Paul W.S. Anderson
Ikuisesti kaimansa varjoon jäävän Paul W.S. Andersonin viimeisin elokuva on keväällä ensi-iltansa saanut Pompeii. Muinaisen roomalaiskaupungin tuhoa läheltä seurannut CGI-spektaakkeli on jatkumoa Andersonin elokuva-ajattelulle, jossa isompi on parempi ja kaiken pitää räjähtää. Tulivuori syöksee räjähtäviä murikoita taloihin, jotka on ilmeisesti pakattu räjähteillä. Anderson tekee elokuvia, joita katsoessa kuuluu huutaa. Hän hakee katsojista konkreettisia reaktioita. Vertaus pornoon on banaali mutta perusteltu. Vulturen mainiossa haastattelussa viime keväältä Anderson kiteyttää filmifilosofiansa hyvin. Hän kertoo muun muassa, millainen on hyvä dekapitaatio, ja miten saadaan räjähdyksestä kaikki teho irti.
Anton Vanha-Majamaa 
Vastaa