Jos valitset Mielensäpahoittajan tai Kesäkaverit tarpeeksi monta kertaa, ei muuta ehkä pian ole tarjolla.
On tympeä lähtökohta kirjoittaa elokuvasta siksi, että ”edes joku” menisi sen katsomaan. Varsinkin, kun on jo päivittänyt Facebookia ja twiitannut samasta asiasta. J-P Valkeapään uutuuden kohdalla en kuitenkaan voi muuta. Kuten useampi kollega on jo todennut, He ovat paenneet on vuoden parhaita ensi-iltoja. Kiittäviä arvioita löytyy mm. seuraavien linkkien takaa.
Silti se sai ensi-iltaviikonloppunaan vaatimattomat 719 katsojaa. Teatterien määrällä piskuista lukua ei voi selittää: valkokankaita oli käytössä 48, mikä tarkoittaa kangasta kohden vajaata 15 maksanutta näkijää.
Floppi on poikkeuksellinen, vaikka surkeita tuloksia hyvät kotimaiset ovat ennenkin saaneet. Viime syksynä Jan Forsströmin liki yhtä hyvä Silmäterä sai ensi-illassaan 742 katsojaa. Saleja oli tuolloin käytössä 28, mistä saadaan katsojakeskiarvo 26,5.
Kotimaisella elokuvalla sanotaan silti menevän hyvin. Mielensäpahoittaja rikkoi viikonloppuna 300 tuhannen katsojan maagisen rajapyykin ja Muumit Rivieralla jatkaa toista viikonloppua katsojatilastojen kärjessä (katsojia tähän mennessä 93 976). Sadan tonnin rajan ovat tänä vuonna ylittäneet ensinmainitun lisäksi Risto Räppääjä ja Liukas Lennart (263 tuhatta), Kummeli V (178 tuhatta), Onneli ja Anneli (175 tuhatta), Kesäkaverit (127 tuhatta), Ei kiitos (126 tuhatta) ja Ainoat oikeat (113 tuhatta, ensi-ilta 2013). Kokonaislukema lähentelee kahta miljoonaa.
Kärkinimikkeiden budjetit eivät ole ratkaisevasti eri luokkaa He ovat paenneet -elokuvaan verrattuna. Sen budjetti on 1 245 000 €. Ainoastaan Muumit Rivieralla (3 467 293 €) ja Vadelmavenepakolainen (2 500 000 €) rikkovat kahden miljoonan rajan.
Mainonta, tekijöiden ja hahmojen tunnettuus sekä aiheen kaupallisuus tekevät eron.
Valkeapään elokuvaa on vaikea markkinoida. Sitä ei voi myydä perinteisenä nuorten karkukertomuksena, koska se on paljolti kaikkea muuta. Se ei myöskään mene kauhuelokuvasta, vaikka pelottava paikoin onkin. Se ei ole hauska eikä siirappinen. Siinä ei ole tunnettuja näyttelijöitä. Se ei perustu suosittuun kirjaan (Mielensäpahoittaja, Risto Räppääjä, Onneli ja Anneli, Ei kiitos, Vadelmavenepakolainen) tai tunnettuihin hahmoihin (Kummeli V, Muumit Rivieralla), eikä siinä ole Kasmirin tekemää tunnusbiisiä tai Putous-tähteä (Kesäkaverit).
Suomalainen elokuva ei ole poikkeus siinä, että varmoihin, valmiiksi suosittuihin formaatteihin perustuvat elokuvat pärjäävät. Kunhan Putous saadaan jollain ilveellä käännettyä kokoillan elokuvaksi, ei suosiolla ole rajaa. Salkkarileffa Nightmare 2:sta odotetaan joulusesongin hittiä.
Minä sanon sinulle nyt: tee kulttuuriteko ja mene teatteriin katsomaan He ovat paenneet. Se ei ole helppo popcorn-elokuva – enemmän sellainen, jossa käsi jähmettyy paukkumaissipurkin ympärille ja unohtaa tehtävänsä – mutta saattaa hyvin palkita. On vain hyvä asia, että kriitikoiden mielipiteet ovat jakautuneet. Se on yksi tulevan klassikon tunnuspiirteistä.
Valkeapään maailmassa yhteiskunta kahlitsee ja taide vapauttaa. Kuvat ovat täynnä kaikkea, ja niitä täytyy katsoa tarkkaan, sillä niissä on kaikki olennainen: hahmojen väliset valtasuhteet, heidän suhteensa ympäröivään maailmaan, menneen taakka ja edessä oleva vapauden pyrintö. Juonta kerrotaan vain sen verran kuin on tarpeellista. Tai vähän alle.
Jos opettaisin kuvaamataitoa, veisin oppilaani katsomaan tämän elokuvan.
Olen verrannut Valkeapään tyyliä Ben Wheatleyyn, jonka synkeän hirtehiset Kill List, Sightseers ja A Field in England kuuluvat uuden brittiläisen kauhuaallon kirkkaimpaan kärkeen. Vertaus on ehkä vähän harkitsematon. Siinä missä Wheatley luottaa harkittuun spedeilyyn, ei Valkeapäätä naurata. He ovat paenneet on korkeintaan kaikista happamin ja vaivihkaisin virnistys.
Pidin suunnattoman paljon jo Valkeapään debyytistä Muukalainen, joka voitti pääpalkinnon Göteborgin elokuvajuhlilla eikä myöskään löytänyt yleisöään. Katsojakato oli tuolloin helpompi ymmärtää, kun kyse oli liki mykästä, Tarkovskin töihin verratusta TaiK-työstä. Elokuvaa oli muuten käsikirjoittamassa edellä mainittu Jan Forsström.
He ovat paenneet on vähän helpompi ja vähän vielä parempi. Ehkä siksi on niin vaikea sulattaa sitä, että salit ammottavat tyhjyyttään.
Teen tästä nyt sinulle todella helppoa. Tässä ovat tämän illan näytösajat Finnkinon teattereissa (edit: näiden lisäksi elokuvaa näytetään ainakin Tampereella Niagarassa):
(edit: Veikkaus-kortilla pääsee muuten tiistaisin kaksi yhden hinnalla kotimaisiin elokuviin!)
Helsinki
15:15 Kinopalatsi, Helsinki (sali 8)
18:20 Kinopalatsi, Helsinki (sali 8)
20:20 Tennispalatsi, Helsinki (sali 14)
21:00 Kinopalatsi, Helsinki (sali 8)
Jyväskylä
17:15 Fantasia, Jyväskylä (sali 2)
Kuopio
18:00 Scala, Kuopio (Scala 6)
20:30 Scala, Kuopio (Scala 6)
Lahti
18:15 Kuvapalatsi, Lahti (sali 4)
Oulu
17:30 Plaza, Oulu (sali 8)
20:00 Plaza, Oulu (sali 8)
Tampere
15:15 Plevna, Tampere (sali 8)
17:30 Plevna, Tampere (sali 8)
Turku
15:45 Kinopalatsi, Turku (sali 8)
20:30 Kinopalatsi, Turku (sali 8)
Vantaa
18:45 Flamingo, Vantaa (sali 5)
Ensi viikolla tuo lista on noin 90% suppeampi.
Anton Vanha-Majamaa 
Vastaa