HBO:n The Newsroom on tympeä, epäuskottava ja seksistinen

The Newsroom (2012–2014)
The Newsroom (2012–2014)

Katsoin juuri loppuun HBO:n tuottaman The Newsroomin 2. kauden. Se oli parempi kuin ensimmäinen, mutta silti tosi hirveä.

Aaron Sorkinin (West Wing) luoma tv-sarja sijoittuu kuvitteellisen ACN-kanavan uutistoimitukseen. Sarja ottaa kiintopisteikseen oikeat tapahtumat, kuten Osama bin Ladenin tappamisen, arabikevään tai Yhdysvaltojen presidentinvaalit. Niiden kautta selvitellään, mitä uutisten kulisseissa tapahtuu.

Spoileri: siellä tapahtuu lähinnä tyttöjen ja poikien välisiä parisuhdeasioita.

The Newsroomin kolmas kausi starttaa 9. marraskuuta HBO:lla. Kuuden jakson tynkäkausi jää viimeiseksi. Päätös keskeyttää sarja ei ole yllätys: katsojamäärät ovat jääneet vaatimattomiksi ja kriitikoiden vastaanotto on ollut ristiriitainen. Ykköskauden keskiarvosana Metacriticissä on 57%, 2. kausi petrasi 66:een.

Miksi jaksoin katsoa nämä kaksi kautta? Koska sarjan tempo on sorkinmaisen kova. Dialogi sinkoilee seinistä, lattiasta ja katosta. Tosielämän tapahtumat ovat painavia ja niistä nähdään puolia, jotka uutislähetyksen katsojalle jäävät pimentoon.

Miksi katsominen ärsytti valtaosan ajasta? Koska dialogi on epäuskottavaa ja se tarjoillaan luonnottoman valmiina sekä hiottuna. Koska raskaiden aiheiden ympärille kehiteltyjä juonilankoja pehmennetään järjettömän huonolla huumorilla; sellaisella, jossa kaikki ymmärretään väärin ja joka tulvii tympeitä intertekstuaalisia viittauksia musiikkiin, kirjoihin tai elokuviin. Sellaisella, jossa epäuskottavia juonenkäänteitä seivaillaan metakommenteilla epäuskottavista juonenkäänteistä.

Ja koska hahmot ovat lemmestä sokeutuneita idiootteja, joilla ei olisi paikkaa edes Karprintin toimituksesssa – puhumattakaan hypersuositun kaapelikanavan uutistiimistä.

Jos Bechdel-testin nolosti 19 jaksonkin jälkeen reputtava The Newsroom kuitenkin kiinnostaa koska Aaron Sorkin, ei hätää. Tässä lyhyt opas sen hahmoihin. Lopussa vielä kahden ensimmäisen kauden spoilerit, jottei sinun tarvitse lusia kuin 3. kausi.

Will McAvoy (Jeff Daniels)

News Nightin karismaattinen, 20 miljoonaa dollaria vuodessa tienaava republikaaniankkuri. Willillä on vaikea suhde alkoholisti-isään. Siksi hän tekee täysin absurdeja ratkaisuja (kuten palkkaa suurimman vihamiehensä kirjoittamaan hänestä paljastusjutun New York Magazineen) joista sattumoisin saadaan hyviä juonenkäänteitä. Willillä on aina tosi vaikeaa, hän on masentunut ja väsynyt, mutta saa aina lopulta työt tehdyksi. Häntä auttaa välillä terapeutti, joka vastoin kaikkia psykoterapian sääntöjä kertoo aina suoraan, mitä tehdä.

MacKenzie McHale (Emily Mortimer)

Mac on Willin tuottaja ja ex-tyttöystävä. Hän menettää alati hermonsa, kiljuu, nolaa itseään ja läähättää Willin perään. Hänellä ei ole minkäänlaista kompetenssia tehdä työtään. Kakkoskaudella varsinkin hän mokaa ihan käsittämättömällä tavalla. Sitä ennen hän osoittaa mm. totaalisen tietämättömyytensä talouspolitiikasta. Sorkinin kuva ”vahvoista naishahmoista” lähentelee Macin kohdalla misogyniaa. Tämä hössötäti on muuten toiminut sotareportterina ennen nykyistä pestiään, joten ehkä trauma selittää kaiken. Tai sitten syy on ihan vaan hormoneissa.

Jim Harper (John Gallagher Jr.)

Macia jostain syystä suunnattomasti arvostava tonokki. Hän rakastuu Maggieen (kts. alla), mutta päätyy monta kertaa vahingossa seukkaamaan tämän kämppiksen, Lisan, kanssa. Se voi tapahtua esimerkiksi siten, että Jim tulee liehittelemään Maggieta, mutta ennen kuin ehtii saada sanaa suustaan, Lisa suutelee häntä, ja ennen kuin Jim ehtii vieläkään saada sanaa suustaan, Lisa raahaa hänet ovesta ulos ja sitten he päätyvätkin seurustelemaan, ja sitten eroamaan. Sitten Jim rakastuu Hallieen mutta vaikeilee samalla Maggien ja Lisan suhteen. Harper on muiden hahmojen tapaan superälykäs, mutta ymmärtää huumorin vuoksi kaiken aina väärin ja sählää (vähemmän toki kuin esim. naiset).

Maggie Jordan (Alison Pill)

Maggie on blondi harjoittelija, joka saa tosi paljon vastuuta ja on sydämeltään toimittaja. Ensin hän seurustelee Donin (kts. alla) kanssa, mutta rakastuu sitten Jimiin (kts. yllä), mutta jatkaa kuitenkin ensimmäisen kanssa, kunnes suutelee jälkimmäistä, ja jatkaa sitten vielä ensimmäisen kanssa, kunnes Don jättää hänet ja hän yrittää seurustella Jimin kanssa, mutta se ei onnistu. Sitten Maggie haluaa jostain syystä lähteä Afrikkaan, valitsee Ugandan, on siellä n. päivän, traumatisoituu, leikkaa kauniit vaaleat hiuksensa (asia, jota jokainen sarjan hahmo päivittelee huolissaan), alkaa juoda cocktaileja ja harrastaa seksiä *gulp* toimiston ulkopuolisten miesten kanssa. Tässä vaiheessa hälytyskellot luonnollisesti soivat.

Don Keefer (Thomas Sadoski)

Maggien kanssa alkuun seukkaava, sitten Sloania (kts. alla) kuolaava mutruhuuli on alkuun tosi vittumainen nulikka, mutta sitten hänestä kirjoitetaankin sympaattinen vässykkä. Don ei tee oikein mitään tärkeää sarjassa, mutta hän on yksi päähenkilöistä. Hän on välillä samaa mieltä ja välillä eri mieltä asioista, kuten hyvässä tv-draamassa kuuluukin.

Sloan Sabbith (Olivia Munn)

Huikaisevan kaunis, sosiaalisesti kömpelö talousekspertti antaa huonoja neuvoja ja näyttää hyvältä. Hän on sarjan sympaattisimpia hahmoja, mikä ei ole vielä kummoinen saavutus. Sloan päästelee suustaan sammakoita jotka saavat aikaan humoristisia tapahtumaketjuja. Hän on samanlainen comic relief kuin ne autistit / aivovauriosta kärsivät / muuten vaan ”erilaiset” totuudenpuhujat, joita raskaat Hollywood-draamat käyttävät helpottaakseen katsojan oloa. Hän on ollut rakastunut Doniin jo vuosia. Hän deittaa täysiä lurjuksia, jotka mm. ottavat hänestä alastonkuvia ja laittavat ne nettiin! Sloan kostaa lyömällä sikaa naamaan.

Neal Sampat (Dev Patel)

Toimituksen kirkasotsainen bloggaaja haluaa olla oikea toimittaja. Hän tietää kaiken teknologiasta ja sosiaalisesta mediasta, koska hän on nuori ja näyttää intialaiselta. Hän oli kuitenkin mukana Lontoon pommi-iskuissa 2005, joten hänellä on tarina.

The Newsroomin juoni tähän mennessä on seuraava:

Nössö ja puolueeton News Night halutaan muovata kriittiseksi ja vakavasti otettavaksi ohjelmaksi. Kanava haluaa kuitenkin tehdä rahaa. Eritoten sitä johtava Jane Fonda on ikävä tyyppi. Kuitenkin lopulta tyypit saavat tehdä sellaista ohjelmaa kuin haluavat. He ovat kaikki liberaaleja, Jumalaan uskovia ja hyvää tarkoittavia newyorkilaisia (eivätkä rahanahneita opportunisteja tai poliittisen propagandan sokaisemia vatipäitä). Will McAvoy osoittaa että republikaanikin voi olla hyvä, kunhan saarnaa ja moralisoi tarpeeksi. Toimituksessa on kova kaaos ja asioita tapahtuu. Suurin osa ajasta puidaan yllämainittujen hahmojen lemmensotkuja. Näin menee ensimmäinen kausi. Mukana on myös salakuuntelua koskeva sivujuoni, josta ei seuraa mitään ihmeellistä.

Toisella kaudella toimitus saa uutisvinkin armeijan harjoittamista sotarikoksista. Washingtonista väliaikaiseksi tuottajaksi pestattu Jerry Dantana (Hamish Linklater) vääristelee siitä uutisen, joka on lopulta kaataa koko kanavan. Dantana on vähän niinkuin The Wiren 5. kauden Scott Templeton (Thomas McCarthy), mutta tuntuu vaan vähemmän oikealta henkilöltä.

Oikeilta henkilöiltä sarjassa ei tunnu oikein kukaan. Willin ja Macin suhde on hirveimpiä televisiossa seuraamiani. Se jää kakkoseksi ainoastaan Jimin ja Maggien raivostuttavalle soutaa-huopaa-pelleilylle.

Ja siitä Bechdelin testistä vielä. On aika järjetöntä, että 19 jakson aikana naishahmot eivät (uskoakseni! saa osoittaa vääräksi!) kertaakaan puhu keskenään muusta kuin miessotkuistaan. Maggien ja Lisan välinen suhde perustuu täysin Jimiin. Maggie ja Sloan avautuvat hekin muille ainoastaan parisuhteistaan. Luulisi, että maailman isoimpia uutisia miljoonayleisölle välittävällä toimituksella olisi muutakin puhuttavaa.

Mutta ei. Kerta toisensa jälkeen kaikki raahataan studiosta vain sekunteja ennen lähetyksen alkua jauhamaan yhdentekevää sontaa.

2. kausi päättyy tietenkin siihen, että Will kosii Macia. Nyt kun hössötäti on rengastettu, ehkä hän keskittyy jatkossa työhönkin paremmin?

The Newsroom esittää kriittistä ja avarakatseista, mutta on tosiasiassa aika homeinen, konservatiivinen ja seksistinen. Sarja on myös hirveintä siirappia mitä olen HBO:lta nähnyt. Kolmas kausi, joka huhujen mukaan pui ainakin Bostonin maratonia, tuskin ainakaan vähentää sokerin määrää.

Sarjan kantava motto on muuten seuraava: ”Yhdysvallat ei enää ole maailman paras maa ––merkitsevä hiljaisuus–– mutta se voisi olla.”

Oksennus.

Yksi vastaus artikkeliiin “HBO:n The Newsroom on tympeä, epäuskottava ja seksistinen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s