Oscarit 2014: naispääosa

Cate Blanchett in Woody Allen's Blue Jasmine

Naisten puolella pääosakategoria ei tarjoa ensikertalaisia. Kukin ehdokkaista, Sandra Bullockia lukuunottamatta, on jo nostettu sukupolvensa lahjakkaimpien näyttelijöiden joukkoon. Viidellä ehdokkaalla on yhteensä 38 Oscar-ehdokkuutta ja 6 voittoa. Näistä puolet löytyvät tietenkin Meryl Streepiltä.

Suluissa näyttelijän ehdokkuudet ja voitot tähän päivään mennessä.

Amy Adams / American Hustle (5 ehdokkuutta)

Adamsia on totuttu vuoden 2005 Junebugista lähtien näkemään laadukkaissa, Oscar-ehdokkuuksia kahmineissa draamoissa. Hän on jo yli sen keski-iän, jolle naispääosa tilastojen mukaan annetaan (35,5 vuotta). American Hustle on hänen viides ehdokkuutensa yhdeksään vuoteen. Tilastoilla ei kuitenkaan ole tässäkään tapauksessa väliä.

American Hustle on hyvin keskinkertainen elokuva, eikä Adamsin roolihahmolle ole kirjoitettu samanlaisia huippuhetkiä kuin sivuosakategoriassa kilpailevalle Jennifer Lawrencelle. Adamsin aika tulee vielä, mutta toistaiseksi hän saa tyytyä jälleen yhteen ehdokkuuteen.

Sandra Bullock / Gravity (2 ehdokkuutta, 1 voitto)

Bullockin ainut Oscar tuli niin hävettävän huonosta elokuvasta, että se tekisi mieli unohtaa. Sovittelevaa, sentimentaalista ja pompöösiä The Blind Sidea (Elämä pelissä) harva tuskin enää muistaakaan. Se kuitenkin muistetaan, että Bullock voitti siitä palkinnon vain muutama vuosi takaperin.

Alfonso Cuarónin teknisesti huimaava, fyysisesti raskas Gravity on viime vuoden komeimpia 3D-elokuvia. Bullock kannattelee sitä täysin. Hän on George Clooneyn pienen roolin ohessa elokuvan ainut ihminen, henkilöhahmo, johon katsoja joutuu sitoutumaan sataprosenttisesti. Hän näyttelee suurimman osan ajasta astronautin puvun sisältä niin, että vain hänen kasvonsa nähdään. On hienoa, että epätavallinen rooli huomioidaan Oscareissa. Palkintoa Bullock ei sillä kuitenkaan voita. Gravity käsittelee kaikista yksinkertaisimpia asioita hyvin kauniilla tavalla, mutta on liian vaikea Oscar-raadille.

Judi Dench / Philomena (7 ehdokkuutta, 1 voitto)

Ahkerana pysyttelevän Stephen Frearsin brittidraama luostarissa kasvaneesta naisesta (Dench), jonka aviottoman lapsen katolinen kirkko kauppaa Yhdysvaltoihin, on pehmeä ja perinteinen. Steve Coogan, jota nähtiin viime vuoden aikana Suomen valkokankailla useasti ja hyvin erilaisissa rooleissa, on varma roolissaan nöyryytettynä entisenä kv-toimittajana, joka lähtee päähenkilön kanssa etsimään tämän jälkikasvua. Pääosa on kuitenkin täysin Denchin.

Neljä ehdokkuutta ovat Philomenalle jo voitto itsessään. Sovitetusta käsikirjoituksesta se periaatteessa voisi palkinnon voittaakin, mutta naispääosassa on liikaa kilpailua. Denchin oivallisesti tulkitsema Philomena on kyllä rikkaampi hahmo kuin mitä höppänäpremissi antaa olettaa, mutta se ei  riitä palkintoon.

Meryl Streep / August: Osage County (18 ehdokkuutta, 3 voittoa)

Tracy Lettsin näytelmästä sovitettu elokuva antaa näyttelijöilleen paljon työtilaa. Alkoholisoituneen isän poismeno avaa suurperheen jäsenten väliltä auki haavoja niin nopeaan tahtiin, ettei niitä vain ehditä kunnolla tarkastella. Esiin ennättävät nousta lähinnä Julia Robertsin ja Meryl Streepin hahmot. Heille on myös varattu elokuvan herkullisin dialogi.

Streepin suoritus pillereitä popsivana, syöpään kuolevana äitinä on tietenkin huikea. Hän käyttää ääntään ja vartaloaan mielettömällä intensiteetillä, ja tekee koko ajan pieniä epäsovinnaisia asioita, jotka tekevät hahmosta todellisemman. Ohjaaja John Wells antaa hänelle myös loputtomasti aikaa ja tilaa työstää hahmoaan. Suurperheen tutkielma tavoittaa paikoin Who’s Afraid of Virginia Woolfin? synkeitä sävyjä, mutta sortuu myös liikaan huutamiseen. Streep ei voita palkintoa.

VOITTAJA: Cate Blanchett / Blue Jasmine (6 ehdokkuutta, 1 voitto)

Woody Allenin 198:s ohjaus on pitkästä aikaa sellainen, joka antaa näyttelijälle tilaa. Samalla se on hänen virkeimpänsä sitten Vicky Cristina Barcelonan (2008). Rahasotkujen vankilaan ja lopulta hirteen viemän Alec Baldwinin leskenä nähtävä Cate Blanchett vangitsee katsojan rikkonaisena, keskelle uutta ja vierasta maailmaa tipahtavana entisenä sosialiittina, nykyisenä nobodyna.

Blanchettin skaala elokuvassa on häkellyttävä. Hän menee yhden kohtauksen sisällä pohjattomasta, vatsaa vääntävästä alakulostaa kepeän fyysiseen komediaan. Jokainen kohtaus on jännittävää nuorallakävelyä näiden kahden ääripään välillä. Ja horjahduksia tulee paljon. Blanchett voittaa ansaitusti Oscarin. Hänen roolisuorituksensa on kitkeryydessään ylittämätön.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s